Tarkkari

Otsikko jo paljastikin viimeisen lentotunnin todellisen luonteen, mutta itselle se tuli kyllä yllätyksenä kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Olimme opettajan kanssa sopineet vielä muutaman lentotunnin ja tapasimmekin aivan normaalisti kerhohuoneella ennen lentotuntia. Tuli siinä samalla puheeksi, että tarkastuslennon voisi sopia torstaille kun varauskirjastakin löytyi sopiva aukko lennolle. Opettaja soitti samantien tarkastuslennon vastaanottavalle opettajalle ja kun torstai ei hänelle käynyt, tuli ehdotukseksi keskiviikko ja lopulta hiuksia nostattava kysymys "kuinka nopeasti ehdit nyt kentälle?". Itsehän viittoilin kauhuissani käsilläni ja muodostin huulilleni sanoja "EI" ja "EI TODELLAKAAN NYT".
Lopputuloksena minulla oli 15min aikaa valmistella lento reitille Malmi - Deger - Järvenpää - Hyvinkää - Mäntsälä - PVO - Deger - Malmi.

Sain kaiken kutakuinkin kunnialla valmisteltua ja n. 20min puhelusta tuo toinen lentäjä saapuikin paikalle. Katsoimme hänen kanssaan kaikki paperit läpi ja samalla hän kuulusteli hieman teoria-asioita. Kysymykset koskivat lähinnä VMC-minimejä, ilmatilaluokkia ja koneen tärkeitä nopeuksia. Jos ei nyt heti ensimmäisenä tullut tarkka vastaus mieleen niin tarkkarin pitäjä koitti muotoilla kysymyksen ja antoi kuitenkin aikaa miettiä vastauksia kysymyksiin.

Teoriakuulustelun jälkeen oli aika siirtyä koneelle ja ulkoisen tarkastuksen jälkeen hoidin meidät ihan normaalisti ilmaan kiitotieltä 27. Siitä vasemman kaarron kautta DEGERille ja reittisuunnitelman mukaan kohti Hyvinkäätä. Hyvinkäälle päästyämme teimme useita läpilaskuja, ylösvedon ja yhden maaliinlaskun. Ensimmäinen läpilasku oli suoraansanottuna karsein ikinä tekemäni lasku, kun juuri ennen kosketusta tuulenpuuska puhalsi minut aivan kiitotien reunaan. Ylösveto olisi ollut siinä kohtaa paikallaan, mutta olin jo niin matalalla etten ethinyt edes ajatella kyseistä vaihtoehtoa. Onneksi seuraavat laskut kuitenkin sujuivat ihan kiitettävästi, eli pääsin näyttämään ettei ensimmäinen lasku aivan vastannut omaa tasoani.

Läpilaskujen jälkeen siirryimme Hyvinkään lähellä olevan järven päälle lentämään hidaslentoa ja tekemään sakkauksia ja mittari-, 30 asteen- ja 45 asteen kaartoja. Kaikki nämä menivät varsin hyvin ja pääsimme jatkamaan reitin mukaan Mäntsälään. Tarkoituksena oli löytää Mäntsälän kenttä ja osoittaa se tarkkarin pitäjälle. Löysin kyllä oikeaan paikkaan ja jäin pyörimään siihen yläpuolelle, mutta en kuollaksenikaan tunnistanut maastosta tuota pientä peltorataa muiden peltojen keskeltä. Lopulta tarkkarin pitäjä osoitti minulle suoraan alapuoleltamme pienen peltotilkun, jossa näkyi tuulipussi ja jotain kenttään viittaavaa.

Tämän pienen navigointiharjoituksen jälkeen otimme radiaalin 170 Porvoon VOR-majakalle ja matkalla teimme yhden pakkolaskuharjoituksen ja kävimme läpi toimintamalleja mahdollisen sähköpalon ja hallitun maastolaskun varalle. Kun Porvoon VOR oli lopulta saavutettu, käännyimme siitä takaisin kohti Malmia ja lennonjohdon luvalla tulimme lähialueelle Vuosaaren sataman kautta. Vuosaaresta liityimme suoraan kiitotien 27 finaaliin, teimme yhden läpilaskun ja sen yhteydessä simuloidun moottorihäiriön lentoonlähdössä. Tämän jälkeen tulimme laskukierroksen kautta loppulaskuun ja rullasimme koneen takaisin paikalleen.

Matkalla kerholle kävimme sitten läpi hieman lentoa ja päädyimme yhteisymmärrykseen tekemistäni virheistä. Hieman noottia tuli Hyvinkäällä melunvaimennusalueella lentämisestä ja siitä ensimmäisestä karmeasta läpilaskusta. Kehuja tuli 45 asteen kaarroista, tasaisesta lentämisestä ja muun liikenteen havainnoinnista ja huomioon ottamisesta. Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä, tuli lämmin kädenpuristus ja reippaat kolme vuotta odottamani sanat: "Lentosuoritus on HYVÄKSYTTY!"

Nythän homma jatkuu niin, että paperit on lähetetty TraFille ja lupakirjan pitäisi kolahtaa alas postilaatikosta 2-3vk:n kuluttua. Blogin pitäminen ei jää kuitenkaan tähän, ilmoittelen täällä kun lupakirja lopulta saapuu ja tarkoitus olisi myös mahdollisimman pian lupakirjan saapumisesta lentää tyypit kerhon C172:lle OH-SRH:lle ja kirjoitella siitä myös tänne. Jos harrastusta haluan viedä pidemmälle esim. Yö-VFR:n muodossa tai jos joskus vaikka sattuu ovet aukeamaan Suomen ilmailuopistoon tai vastaavaan lentokouluun, kirjoitan niistä varmasti myös tänne blogiin. Kiitos myös kaikille lukijoille kannustuksesta ja blogin seuraamisesta, tavataan Malmin jaksolla!

Muutama kuva lisätty

Lisäsin muutamia kuvia ja ne löytyy tutusta paikasta, sivun vasemmasta reunasta kuvaruletista. Klikkaamalla pääsee selaamaan myös itse albumia.

Yksinmatkalento osa 2

..jatkoa "Yksinmatkalento osa 1":lle

Tauon jälkeen oli aika siirtyä takaisin koneelle ja käydä tankkaamassa se ennen lennon jatkamista. Tankkauksen jälkeen pyysin tornilta rullausohjeita ja sain samalla selvityksen jättää lähialue SALPA:n kautta VFR. Kaikki sujui rullauksen aikana ihan normaalisti, mutta kun koitin jarruttaa ja pysäyttää koneen odotuspaikalle, meenasi käydä hassusti. Oikea jarru ei jostain syystä jarruttanut ollenkaan ja vasen jarru kampesi konetta tietysti vasemmalle. Vaihtoehtona oli joko olla jarruttamatta ja ajautua kiitotielle tai sitten jarruttaa ja toivoa että pysähtyy ennenkuin kone kääntyy kokonaan vasemmalla olevalle nurmikolle/rullausvalojen päälle. Valitsin jälkimmäisen ja kone pysähtyikin juuri ennen nurmikkoa. Pakkia kun ei koneessa ole, oli ainut vaihtoehto pyytää lennonjohdolta lupa sammuttaa kone ja sitten työntää se käsin reilusti taaksepäin ja lopulta rullata takaisin asematasolle kokeilemaan, että kaikki toimii normaalisti. Paluumatkalla jarrut toimivat molemmilla puolilla ihan normaalisti ja sain pikaisen puhelinsoiton jälkeen myös lennonopettajalta luvan jatkaa matkaa, kun kaikki kerta toimi taas normaalisti.

Koko lentoasemalla rullailuun (tankkaukset ja ongelmat mukaanlukien) meni noin 40min ylimääräistä aikaa, mutta lopulta pääsin takaisin odotuspaikalle ja sieltä sainkin uudelleen selvityksen jättää lähialue SALPA:n kautta, erityis-VFR. Lennonjohtaja tiesi että olin oppilas yksinmatkalennolla, joten varmisti laskukierroksessa olevalta koneelta että kiitotien suuntaisesti kohti SALPAa kulkeva moottoritie näkyy heti nousun jälkeen ja kun vastaus oli myöntävä, kysyi LJ minulta pystynkö paikallistamaan tuon moottoritien ja seuraamaan sitä SALPAan asti. Kerroin pystyväni seuraamaan tietä ja pääsinkin sitten nousemaan ja aloittamaan lennon.

Suunnittelemani reitti kääntyi suoraan SALPA:sta Hankoa kohti, mutta koska keli oli SALPA:ssa ja sen eteläpuolella niin huono, päätin jatkaa Saloon asti ja miettiä sitten jatkoa. Aivan Salon pohjoispuolella oli aika selkeä alue, mutta saderintamat ja matalat pilvet tuntuivat saartavan minua jokapuolelta. Turvallisinta olisi ollut jatkaa suoraan Malmille ja seurata moottoritietä takaisin, toisaalta juuri moottoritien yllä ja muutenkin lännen suunnassa keli näytti kaikkein pahimmalta. Jäinkin hetkeksi Salon päälle lentämään ympyrää ja pohtimaan lennon turvallista jatkamista. Hetken pyörimisen jälkeen etelässä alkoi näyttämään vähän paremmalta, joten laitoin GPS:sään "Direct EFHN" ja lähdin sen mukaan lentämään kohti Hankoa.

Heti salon jälkeen paljastuikin kaunis rannikkomaisema ja aurinkokin pilkisti pilvien takaa. Arvelin jokatapauksessa, että rannikolla olisi parempi keli eli ongelma oli tosiaan vain päästä Salon ympärillä pyörineistä sadepilvistä ohi. Matka Hankoon sujui varsin leppoisasti gepsiä ja karttaa samalla silmäillen, joskin puuskainen tuuli ja kohtalainen turbulenssi keikutti konetta aika voimakkaasti. Kaikesta huolimatta, pääsin hyvin Hankoon asti ja pienen tauon jälkeen matka jatkui mukavassa kelissä takaisin Malmille.

Vaikka sää olikin lennolla aika huono, olen tavallaan tyytyväinen että tuli sään aiheuttamat ongelmat myös koettua yksinlennolla. Kun vieressä ei istunut tuttua ja turvallista opettajaa antamassa neuvoja, joutui itsekin miettimään ja ratkaisemaan matkalla tulleita ongelmia ja sehän se vasta opettavaista olikin. Tästä on taas hyvä jatkaa.

Yksinmatkalento osa 1

Tällä kertaa suunnitelmissa oli lentää yksin sama kolmiomatkalento, kuin aiemmin opettajan kanssa. Suomen yli oli juuri edellisenä päivänä pyyhkäissyt Katia-hurrikaanin rippeet ja matalapaine toi edelleen sateita ja matalalla roikkuvia pilviä etelä-Suomeen. Olin aika vakuuttunut ettei opettaja päästäisi minua lentämään yksin yhtään minnekään, mutta säätiedot näyttivät siltä että Turussa voisin ainakin käydä, mutta Tampere pitäisi jättää laskuista pois. Sensijaan paluumatkalla Turusta olisi tarkoitus käydä pitämässä pieni paussi Hangossa ja sitten palata rannikkoa myötäillen Malmille.

Tuuli oli edelleen aika kova, 20-30KT, mutta onneksi se puhalsi kutakuinkin suoraan lännestä. Tuulikorjauskulma ei muodostunut kovin suureksi, mutta toisaalta menomatkalla oli laskettu matka-aika suhteellisen pitkä. Reitti kulki Nokan kautta Lohjaan ja sinne pääsinkin varsin kohtuullisessa säässä. Tarkoitus oli pysytellä vähän reilummin Turun moottoritien eteläpuolella, mutta muutamia sadepilviä väisteltyäni päätin että on parempi seurata moottoritietä aina Turkuun saakka. Saloon asti keli oli ihan kohtuullinen, mutta siitä eteenpäin näytti todella tukkoiselta matalalla roikkuvien sadepilvien takia. Turun ATIS-tiedote ja ennen lentoa katsotut säät eivät oikein vastanneet näkymää, joten saatoin päätellä että ongelma oli aika paikallinen Salon ja Turun välissä.

Moottoritie säilyi kokoajan näkyvissä ja muutaman pienemmän sadealueen läpi lennettyäni näytti jo hetken paremmalta. Tein asialliset ilmoitukset Turun tornille ja sainkin selvityksen lentää SALPA:n kautta lähialueelle ja lopulta liittyä kiitotien 26 myötätuuliosuudelle. Pyysin kuitenkin lähempänä kenttää luvan liittyä suoraan perusosalle, koska matkalla myötätuuliosuudelle olisi ollut aika pahoja sadepilviä edessä. Sainkin selvityksen, mutta jouduin tekemään ympyrää jonkin aikaa perusosalla, koska pidemmältä saapui joku IFR-kone ILS-lähestymisellä. Lopulta laskulupa kuitenkin irtosi ja pääsin viettämään terminaalin Hello Caféen ansaittua lounastaukoa. Täytyy muuten mainita, että palvelu oli kentällä erityisen ystävällistä. Joku rampin henkilö näki minun tulevan laskuun ja tuli ihan erikseen avaamaan oven terminaalirakennukseen, ettei tarvitse erikseen soitella ovikelloja.

..jatkuu seuraavassa osassa.

Kuvia?

Jos joku sattumoisin ihmettelee, kun uusilta lennoilta ei ole tullut yhtään kuvia galleriaan..

Niin niitä on kyllä kohta tulossa ainakin muutamia. Lentokoulutuksen aloittaminen uudelleen oli senverran hektistä ja opeteltavaa oli taas paljon, ettei kameran kanssa heiluminen tullut ihan ensimmäisenä mieleen. Olen nyt kuitenkin yksinlennoilta ottanut joitain kuvia ja koitan lisäillä niitä kunhan ehdin.

Heselounas utissa

Lennosta on jo nyt aikaa muutama viikko, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Matkalentovaihe jatkui heti Malmi-Tre-Tku-lentoa seuraavana päivänä Utin lennolla. Sää oli vähän epävakaa reitillä ja Malmillakin satoi vettä, mutta Utissa näytti näkyvyys ja pilvikorkeus olevan ihan riittävä. Opettaja oli jo sitä mieltä, että jätetään lento toiseen kertaan, mutta muutti sitten mielensä kun omalla kokemattomuuden suomalla hulluudellani olin valmis lähtemään jokatapauksessa.

Mitään ihmeellisiä vaikeuksia ei reitillä kuitenkaan tullut vastaan. Porvooseen asti lensimme aika matalalla tiiviin pilvikaton alla, mutta siitä eteenpäin pääsimme nousemaan hieman korkeammalle. Matkalla oli pakko väistellä joitain reitille osuneita sadekuuroja, mutta kutostien tuntumaan oli aina helppo löytää takaisin.

Itse lähestymisessä ja laskussa ei ollut mitään hankaluuksia, utin baana oli ihan riittävän pitkä ja leveä. Laskun jälkeen kävelimme kentän kupeessa sijaitsevalle Utin ABC:lle ja söimme Hesburgerissa pikaisen lounaan. Utin torni taisi meni melko aikaisin kiinni ja tarkoituksena oli lähteä ennen tornin sulkeutumista. Lennonjohto antoi meille selvityksen suoraan reitille Kymiä kohti ja muuttikin ilmatilaluokan valvotusta ilmatilasta valvomattomaksi G-ilmatilaksi heti nousumme jälkeen.

Utista lensimme siis Kymiin ja teimme Kymin pienellä asfalttibaanalla läpilaskun, jonka jälkeen jatkoimme suoraan rantaa mukaillen kohti Porvoota. Minulla oli reittilaskelmat myös paluuta varten, mutta otimme harjoituksen vuoksi paluumatkan VOR-navigoinnilla. Porvoon VORri laitettiin radioon ja siitähän olikin sitten helppo lennellä suorinta tietä Porvooseen. Kauaa emme kuitenkaan ehtineet seurailla radiaalia, koska aika ärhäköitä sadepilviä kertyi eteemme. Maanopeus nousi reippaasti aina pilven lähettyvillä ja muutamassa kohtaa oli aikamoista nostettakin, nokkaa joutui laskemaan reilusti, jotta korkeus ei kasvanut liikaa.

Loppulento meni aikamoiseksi pujotteluksi pilvien välissä ja muutaman pienen sadekuuronkin läpi oli pakko lentää. Oman lisäjännityksensä toi myös kohtalainen turbulenssi, mutta kaikesta huolimatta pääsimme turvallisesti ja kokemuksia rikkaampana takaisin laskuun Malmille.

EFHF-EFTP-EFTU-EFHF

Keskiviikkona oli aika siirtyä taas matkalentovaiheeseen ja olinkin edellisellä kerralla jo saanut kotitehtäväksi suunnitella matkalentoreitti ja suunnat välille Malmi-Tampere-Turku-Malmi. Tämän ns. kolmiolennon tulisin luultavasti lentämään yksin ja mahdollisesti vielä kerran tarkastuslentona, joten se oli hyvä käydä myös kerran opettajan kanssa lentämässä.

Reitti oli katsottu läpi, kartat tulosteltu, kakkaraa pyöritelty hetki tuskissaan ja kone tankattu. Ensimmäinen väli olisi siis Malmi-Tampere ja kello 11:40 suoritimmekin lentoonlähdön kohti DEGERiä. Degerin jälkeen reitti kulki pohjoiseen, Sipoon Nikkilän yli Järvenpäähän ja sieltä edelleen Hyvinkäälle. Hyvinkäältä piirsin suoran reittiviivan Toijalaan, eli mm. Hämeenlinna jäisi reitiltä hieman sivuun, mutta olisi kuitenkin näköetäisyydellä. Kartalla kyseinen reitti näyttää useiden kaupunkien + moottoritien takia pomminvarmalta, mutta käytännössä sitten moottoritie katosi yllättävän helposti näkyvistä ja kaupunkeja oli ehkä hieman vaikea erottaa toisistaan.

Toijalan tienoilla ilmoitimme Pirkkalan tornille aikeistamme ja hetken päästä olikin sitten "LEMPO inbound"-ilmoitus kohdallaan. Torni selvitti meidät kiitotien 24 myötätuuliosuudelle ja lopulta tuli myös selvitys laskuun. Laskun jälkeen rullasimme tankkauspaikalle ja kävelimme terminaaliin lounaalle.

Lounaan jälkeen siirryimme takaisin koneeseen ja asianmukaisten valmisteluiden jälkeen olimmekin jo suorittamassa lentoonlähtöä kiitotieltä 24. Lentoonlähdön jälkeen vasemmalla kaarolla kohti LEMPOa. Lemposta reitti kulki Urjalan ja Loimaan kautta Turun koilliseen ilmoittautumispaikkaan, HALLAan. Matka meni muuten hienosti, paitsi että ilmoitin vahingossa HALLAn sisään jo Karinaisen-kylän kohdalla, vaikka HALLA löytyy vasta Auran tienoilta. Lennonjohto ei ollut sijainnistamme aivan samaa mieltä ja minäkin tajusin virheeni, joten ilmoitin sitten HALLAn uudelleen vähän myöhemmin. Selvitys tuli lopulta kiitotien 26 oikealle perusosalle ja tämähän oli varsin helppo tehtävä, kun keskustaa kohti menevä moottoritie kääntyi suoraan perusosan alle. Laskun jälkeen pidimme pikaisen tauon ja jatkoimme sitten matkaa takaisin Malmille.

Viimeinen osuus lennettiin GPS:n kanssa, joskin kartalla pysyminen oli edelleen aivan yhtä tärkeää kuin muillakin reittiosuuksilla. Viimeinen reitti oli käytännössä suora viiva ilmoittautumispaikalta SALPA takaisin Malmille NOKKAan. Toisinsanoen lensimme kutakuinkin Salon ja Lohjan yli ja lopulta Espoonlahden ohi kaupungin rantaviivaa seuraille NOKKAan. Varsin mukava oli palata tuttuihin maisemiin, kun osasi taas suunnistaa ihan ilman karttoja tai muita apuvälineitä.

Lento meni mielestäni varsin hyvin. Omiin laskettuihin matka-aikoihin luottamalla olisi valtytty hieman nololta tilanteelta, jossa ilmoitin HALLAn sisään jopa 5NM ennen oikeaa paikkaa. HALLAn kohdalla nimittäin huomasin, että laskemani aika-arvio kyseiselle paikalle oli minuutilleen oikeassa. Lisäksi jos/kun yksin joudun kyseisen kolmion lentämään, taidan kiertää senverran, että suoran viivan sijasta reitti Järvenpäästä Toijalaan kulkee myös Hämeenlinnan kautta. Moottoritietä seuraamalla ei pitäisi olla mitään epäselvää oman sijainnin suhteen.

Toinen "ensimmäinen" yksinlento

Siltä se ainakin tuntui, nimittäin ensimmäiseltä yksinlennolta. Ainoastaan kolmen lennetyn lentotunnin jälkeen opettaja oli sitä mieltä, että tälle päivälle riittäisi vain yksi lento ja se olisi minun yksinlento laskukierroksessa. Tuli hieman äkkiä, mutta kun sääkin oli hyvä ja viimekertainen lento oli mennyt ihan kivasti, oli kohtuu varma olo lennon suhteen.

Koneessa tietysti jännitti hieman, että jos jotain menee pieleen, mutta kaikki sujuikin varsin hyvin eikä aikaakaan kun olinkin jo suorittamassa nousukiitoa kiitotieltä 18. Kierroksessa ei ollut kuin yksi kone minun lisäkseni, joskin se yksi kone sattu olemaan ultrakevyt ja lensi hieman hitaanpuoleisesti siinä edelläni. Kun muuta liikennettä ei ollut niin oli helppo myötätuuliosuudella aina hidastella senverran, että sain vähän etäisyyttä ultraan. Jokunen helikopterikin siinä pörräili Degeristä takaisin ja Nokan kautta tuli muutama kone eteeni, molemmat kuitenkin tekivät samantien loppulaskun eivätkä jääneet kierrokseen lentämään. Radiopuhelinliikennekin sujui jo varsin hyvin eikä loppulennolla yltynyt sivutuulikaan tehnyt lennosta mitenkään liian haasteellista.

Loppu hyvin, kaikki hyvin ja lennosta jäi varsin hyvä maku suuhun. Matkalentoja odotellessa..

Laskukierrokseen

Toinen lentokerta oli varattu pelkästään laskukierroslentämiseen, jotta saataisiin hiottua laskuja ja samalla tietysti tuli ylipäätänsä laskukierroslentäminen ja radiopuhelinliikenne tutummaksi.

Ensimmäisellä lennolla oli käytössä kiitotie 36 ja tämähän käytännössä tarkoittaa myös oikeanpuoleista laskukierrosta. Normaalistihan laskukierros on "vasemmanpuoleinen" (kaarrot vasemmalle), mutta esimerkiksi Malmin tapauksessa jos kiitotie 36 on käytössä, joudutaan käyttämään oikeanpuoleista kierrosta koska vasemmalla puolella on Helsinki-Vantaan alue kovin lähellä. Vasemmanpuoleinen kierros on siitä vähän helpompi, että siinä kenttä on kokoajan näkyvissä lentäjän puolella konetta eikä tarvitse olla kokoajan kuikuilemassa toiselle puolelle konetta. Toisaalta Malmilla on aika usein käytössä 36, joten oli hyvä että heti alusta alkaen tuli tuokin taas harjoiteltua.

Kahdeksan laskun jälkeen pidimme maassa noin tunnin kahvitauon ja lähdimme uudelleen kierrokseen. Tauon aikana käytössä oleva kiitotie oli muuttunut ja nyt käytössä oli kiitotie 18. Hyvähän se oli kokeilla kierrosta toiseenkin suuntaan.
Liikennettä oli kierroksessa kohtuullisen paljon, mutta hieman nopeutta säätelemällä kaikki mahtuivat iloisesti mukaan. Teimme muutaman läpilaskun ja pyysimme lupaa nousta tuhanteen jalkaan maaliinlaskua varten. Maaliinlaskussa moottorista otetaan myötätuuliosuudella tehot pois (periaatteessa sama kuin jos moottori sammuisi keskenkaiken) ja sitten parhaan liitosuhteen antavalla nopeudella (60kts C-152A) arvioidaan sopiva kaarto niin, että päästään liitämällä kiitotielle saakka. Lupa pyydettiin ja lupa saatiin, joten teimme muutaman maaliinlaskun ja toisella niistä kokeilimme myös nopeuden pudottamista kunnon sivuluisulennolla.

Kolmannella maaliinlaskukierroksella tuli edellä laskeutuneelta koneelta ilmoitus, että keskellä kiitotietä on iso ruuvimeisseli. Lennonjohto kuitenkin selvitti meidät jatkamaan maaliinlaskua normaalisti, mutta niinhän siinä kävi että loppuosalla tuli sitten käsky tehdä ylösveto. Mitään muuta liikennettä kiitotiellä en ainakaan nähnyt, joten olettaisin että kyse oli nimenomaan tuosta ruuvimeisselistä. Ja taas täytyy todeta, että tuli ihan hyvään saumaan tuo go-around, niin pääsi sitäkin harjoittelemaan.

Lennon jälkeen käytiin taas suullinen palaute läpi ja sovittiin seuraavalle päivälle taas kaksi lentoa. Ensimmäinen olisi yhdessä laskukierroslentämistä ja toinen voisi olla sitten yksinlento kierroksessa, jos molemmista tuntuisi siltä.

Uusi alku

Kolmen vuoden tauon jälkeen ensimmäinen lento lennettiin tuossa muutama viikko sitten. Kiireiden takia en ole ehtinyt oikein blogia päivittää, joten nyt tulee sitten kerralla kaikki tähän asti lennetyt lennot.

Ennen varsinaista lentotuntia kävimme opettajan kanssa kaikki paperit läpi, tarkistimme medikaalin ja oppilaslupakirjan voimassaolon ja niiden puolesta kaikki oli ok. Hieman ikävä yllätys tuli siinä kohtaa vastaan, kun opettaja muisteli teoriakokeiden olevan voimassa 24kk. Soitto TraFille vahvisti asian, mutta onneksi tuo aika lähtee rullaamaan viimeisestä suoritetusta osakokeesta ja senhän suoritin hieman jälkijunassa intin aikana. Tuohon 24kk:n haamurajaan on aikaa vielä vajaa kuukausi ja sen suhteen ei pitäisi tulla ongelmia jos saamme vain tiivillä aikataululla hoidettua nuo loput lennot.

Paperihommien jälkeen täytimme internetissä lentosuunnitelmalomakkeen (ennen onnistui paikallislennoilla koneessa radion välityksellä tai paperinen versio briefingissä) koululennolle NOKKA - PVO - DEGER - TC eli Nokan kautta Porvoon edustalle ja lopulta Degerin kautta laskukierrokseen. Lentosuunnitelman jättämisen jälkeen varmistuspuhelu briefingiin ja sitten siirryimme ulos tarkastamaan koneen. Tarkistuksien jälkeen tarkastuslistojen lukua, moottorin käynnistäminen ja yhteys radiolla rullauksen jaksolle. Alussa tuo radipuhelinliikenne oli omalta osaltani vähän huteraa änkyttämistä, mutta kyllä se fraseologia alkoi nopeasti muistumaan mieleen ja homma helpottui jatkuvasti.

Rullaus ja lentoonlähtö sujui ihan mukavasti ja opettaja lähinnä antoi suullisia ohjeita ja itse koneen ohjaimet olivat minulla kokoajan. Kieltämättä hyvä saada alusta alkaen tuntumaa koneen ohjaamiseen, koska siitähän ei olisi mitään iloa jos olisin ensimmäisen lennon vain katsellut kun lennonopettaja ohjaa konetta. Nokan kautta ulos ja vasemmalla kaarrolla kohti harjoitusaluetta, jossa sitten teimme ihan normaaleja kaarroksia, nostimme ja vähensimme korkeutta ja sitten pikkuhiljaa siirryimme 30 asteen kaarroksiin ja lopulta 45 asteen kaartoihin. 45 asteen kaarrokset tuottivat aluksi vähän hankaluuksia ja lievästi epämukava olo niistä tuli, mutta äkkiäkös tuohon tottui ja alkoivat kaarrotkin pitkkuhiljaa sujumaan. Näin alussa täytyy kyllä sanoa, että kaikki resurssit menivät ihan siihen mittareiden tuijottamiseen ja koneen ohjaamiseen ja kaikki suunnistaminen ja muun liikenteen tarkkailu jäi pitkälti opettajan tehtäväksi.

Muutaman sakkausharjoituksen jälkeen lähdimme sitten palailemaan kohti Malmia. Degerin kautta lähialueelle ja lopulta laskukierrokseen ja muutama läpilasku kiitotielle 36. Laskut eivät aivan pumpulinpehmeitä olleet, mutta niitähän tulee sitten myöhemmin harjoiteltua laskukierroksessa. Viimeisenä sitten loppulasku ja rullaus asematasolle ja kerholle täyttelemään papereita.

"Ekasta" lennosta jäi varsin hyvä maku suuhun. Radiopuhelinliikenne ontui vielä vähän, mutta koneen ohjaaminen palasi yllättävän hyvin mieleen eikä se lopulta niin vaikeaa ollutkaan. Etukäteen kyllä jännitti pahasti, jos kaikki 33h aiemmin lennettyä tuntia olisivat menneet hukkaan ja en muistaisi enää lentämisestä yhtään mitään. Opettajakin oli kuitenkin sitä mieltä, että aika hyvin meni ja tästä olisi sitten hyvä jatkaa.

Selvä lentoonlähtöön

Viimeinen merkintä lentopäiväkirjasta löytyy 27.6.2008, kun tulimme lennonopettajan kanssa matkalennolta Tampereelta takaisin. Siitä on tosiaan jo yli kolme vuotta ja satunnaisista kommenteista päätellen jotkut lukijat ovat tähänkin päivään saakka jaksaneet kannustaa blogin ja lentotoiminnan jatkamista. Kiitokset siitä. Vaikeinta on antaa itselle anteeksi sitä, miten annoin lähinnä rahoitusongelmien ja oman viitsimättömyyden tulla pitkäaikaisen unelman tielle näin pahasti. Niin paljon ehtii opittua asiaa unohtua kolmessa vuodessa, että vaati todella paljon tahdonvoimaa tarttua puhelimeen ja soittaa lennonopettajalle.

No jokatapauksessa tartuin siihen kapulaan ja muutaman viikon päästä jatketaan lentelyä ja toivottavasti myös tätä blogia.

To be continued..