perjantai 16. syyskuuta 2011

Heselounas utissa

Lennosta on jo nyt aikaa muutama viikko, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Matkalentovaihe jatkui heti Malmi-Tre-Tku-lentoa seuraavana päivänä Utin lennolla. Sää oli vähän epävakaa reitillä ja Malmillakin satoi vettä, mutta Utissa näytti näkyvyys ja pilvikorkeus olevan ihan riittävä. Opettaja oli jo sitä mieltä, että jätetään lento toiseen kertaan, mutta muutti sitten mielensä kun omalla kokemattomuuden suomalla hulluudellani olin valmis lähtemään jokatapauksessa.

Mitään ihmeellisiä vaikeuksia ei reitillä kuitenkaan tullut vastaan. Porvooseen asti lensimme aika matalalla tiiviin pilvikaton alla, mutta siitä eteenpäin pääsimme nousemaan hieman korkeammalle. Matkalla oli pakko väistellä joitain reitille osuneita sadekuuroja, mutta kutostien tuntumaan oli aina helppo löytää takaisin.

Itse lähestymisessä ja laskussa ei ollut mitään hankaluuksia, utin baana oli ihan riittävän pitkä ja leveä. Laskun jälkeen kävelimme kentän kupeessa sijaitsevalle Utin ABC:lle ja söimme Hesburgerissa pikaisen lounaan. Utin torni taisi meni melko aikaisin kiinni ja tarkoituksena oli lähteä ennen tornin sulkeutumista. Lennonjohto antoi meille selvityksen suoraan reitille Kymiä kohti ja muuttikin ilmatilaluokan valvotusta ilmatilasta valvomattomaksi G-ilmatilaksi heti nousumme jälkeen.

Utista lensimme siis Kymiin ja teimme Kymin pienellä asfalttibaanalla läpilaskun, jonka jälkeen jatkoimme suoraan rantaa mukaillen kohti Porvoota. Minulla oli reittilaskelmat myös paluuta varten, mutta otimme harjoituksen vuoksi paluumatkan VOR-navigoinnilla. Porvoon VORri laitettiin radioon ja siitähän olikin sitten helppo lennellä suorinta tietä Porvooseen. Kauaa emme kuitenkaan ehtineet seurailla radiaalia, koska aika ärhäköitä sadepilviä kertyi eteemme. Maanopeus nousi reippaasti aina pilven lähettyvillä ja muutamassa kohtaa oli aikamoista nostettakin, nokkaa joutui laskemaan reilusti, jotta korkeus ei kasvanut liikaa.

Loppulento meni aikamoiseksi pujotteluksi pilvien välissä ja muutaman pienen sadekuuronkin läpi oli pakko lentää. Oman lisäjännityksensä toi myös kohtalainen turbulenssi, mutta kaikesta huolimatta pääsimme turvallisesti ja kokemuksia rikkaampana takaisin laskuun Malmille.

Ei kommentteja: