Siltä se ainakin tuntui, nimittäin ensimmäiseltä yksinlennolta. Ainoastaan kolmen lennetyn lentotunnin jälkeen opettaja oli sitä mieltä, että tälle päivälle riittäisi vain yksi lento ja se olisi minun yksinlento laskukierroksessa. Tuli hieman äkkiä, mutta kun sääkin oli hyvä ja viimekertainen lento oli mennyt ihan kivasti, oli kohtuu varma olo lennon suhteen.
Koneessa tietysti jännitti hieman, että jos jotain menee pieleen, mutta kaikki sujuikin varsin hyvin eikä aikaakaan kun olinkin jo suorittamassa nousukiitoa kiitotieltä 18. Kierroksessa ei ollut kuin yksi kone minun lisäkseni, joskin se yksi kone sattu olemaan ultrakevyt ja lensi hieman hitaanpuoleisesti siinä edelläni. Kun muuta liikennettä ei ollut niin oli helppo myötätuuliosuudella aina hidastella senverran, että sain vähän etäisyyttä ultraan. Jokunen helikopterikin siinä pörräili Degeristä takaisin ja Nokan kautta tuli muutama kone eteeni, molemmat kuitenkin tekivät samantien loppulaskun eivätkä jääneet kierrokseen lentämään. Radiopuhelinliikennekin sujui jo varsin hyvin eikä loppulennolla yltynyt sivutuulikaan tehnyt lennosta mitenkään liian haasteellista.
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja lennosta jäi varsin hyvä maku suuhun. Matkalentoja odotellessa..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti