Nummela, here we come

Lupailin viime perjantaiksi jotain "erilaista" lentoa, mutta en päässytkään lentämään. Tänään kuitenkin oli luvassa lento ja koska Malmin torni oli suljettu n. klo 15:30 eteenpäin, emme voineet ainakaan jäädä laskukierrokseen. Opettaja ehdotti laskukierrosharjoittelua Nummelassa, jolloin tulisi hieman maisemanvaihdosta ja samalla laskukierroskuviota pyrittiin hieman harjoittelemaan lisää nyt kun Malmilta tutun maastomerkit eivät olleet auttamassa.

Ehdimme saada koneessa Malmin rullaukselta selvityksen Nokalle, mutta torni sitten laittoi luukut kiinni juuri koekäytön aikana. Ilmoittelimme sitten sijaintimme ja aikeemme Malmin liikenteelle ja otimme kurssin kohti NOKKAa. Nokan jälkeen kaarsimme oikealle Helsingin edustan ohi kohti Ämmässuon jätteenkäsittelylaitosta, joka toimikin mukavana ympäristöstä erottuvana maastomerkkinä. Siitä jatkoimme kohti Nummelan (EFNU) kenttää ja ilmoitimme Nummelan liikenteelle aikeemme. Pian olimmekin jo kiitotien 22 perusosalla ja Nummelan kenttä erottui hyvin muuta maastoa korkeampana alueena. Kaupunkimaisemiin tottuneelle jopa Nummelan kenttä oli hyvinkin luonnonläheisen näköinen metsineen kaikkineen. Hieman yllätyksenä tuli myös kiitotien kapeus ja erehdyinkin kauempaa luulemaan sitä rullaustieksi. Lisäksi korkeuden arvioiminen ja liu'un arvioiminen oli hankalaa, sillä mittasuhteet olivat aivan erilaiset kuin Malmilla. Tästä tosin varoiteltiin teoriakurssilla, mutta enhän minä sitä oikein tahtonut uskoa ja kuvittelin että kovalla tahdonvoimalla kaikki näyttäisi samalta.

Tosiaan, teimme läpilaskun kiitotielle 22 kun oli selvää että kiitoradalla liikkunut moottoripyörä ja koirankusettajat olivat poistuneet tieltä. Kone tuntui juuri ja juuri mahtuvan radalle ja lisäksi sivutuuli halusi viedä loppuvedon aikana koneen hetkeksi reunojenkin yli. Ensimmäinen lasku olikin hieman kovempi, mutta loppua myöten tuli taas taitoja hieman hiottua ja laskut onnistuivat paremmin. 4 läpilaskun jälkeen siirryimme vielä kerran laskukierrokseen ja tällä kertaa teimme läpilaskun kiitotielle 27, joka oli jonkinlainen nurmirata. Laipat pidettiin 10 asteessa ja sitten kone tuotiin rauhallisesti hieman ylöspäin viettävälle radalle. Kokoajan sai olla tarkkana, ettei kukaan alueella liikkuneista ihmisistä juossut alle. Kosketuksen jälkeen laipat pidettiin edelleen 10 asteessa ja sitten jatkettiin uudelleen matkaa ylöspäin. Nurmilaskun jälkeen palasimme kohti Malmia samaa reittiä kuin tullessakin, lennettiin Nokka sisään ja kiitotien 18 myötätuulen ja perusosan jälkeen lasku tutulle ja turvalliselle Malmille. Oli opettavainen ja mukava lento. Joskus on kiva saada myös rauhoittua "matkalennolla" kun voi hetken lentää rauhassa suoraan eikä jatkuvasti ole jotain härdelliä edessä. Tuttuihin maisemiinkin oli mukava saada hieman vaihtelua :)

Ps. Lisäsin myös useampia kuvia verkkoalbumiin, johon pääsee vasemmalla olevan diaesityksen kautta.