Yölentoteoria

Malmilla Suomen ilmailuliiton luokassa pidettiin tänään polyteknikkojen ilmailukerhon (PIK) järjestämät yölentoteoriat. Muidenkin kerhojen jäsenet olivat tervetulleita kyseiseen tilaisuuteen, joten myös minä ilmoittauduin mukaan. Moni muukin PPL teoriakurssimme oppilaista oli aiemmin ilmaissut kiinnostuksensa yölentoteorioita kohtaan, joten muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki kaikki yölentoteorian opiskelijat olivatkin PPL kurssimme oppilaita.

Oppitunteja oli pitämässä aikoinaan Patrialla opiskellut ja nykyään ilmeisesti Finncommilla ATR:rää lentävä naisopettaja. Opettaja vaikutti mukavalta ja varmasti tiesikin asioista paljon lentäjätaustansa puolesta. Tunnit alkoivat OPS M1-1:n 4. luvun, eli näkölentosääntöjen läpikäymisellä. Perus PPL-teorioiden puolesta näkölentosäännöt olivatkin jo melko tutut, mutta pitkälti vain tavallisten päivällä suoritettavien VFR-lentojen osalta. Niinpä sääntöjen kertaaminen ei ollut pahaksi ja samalla tuli selväksi myös yölentoa käsittelevät säännöt.

Seuraavaksi siirryimme käymään läpi käytännön lentosuunnistusta. Tämäkin osio oli varsin tuttua asiaa ja osiossa ei mennytkään kovinkaan kauan. Ks. osuuden jälkeen pidimme pidemmän tauon ja kävelimme porukalla Hopealintuun kahville ym. Opettaja myös kysyi tornilta, josko voisimme käydä siellä vierailulla. Kahvien jälkeen kävimmekin sitten kahdessa erässä tutustumassa torniin, ja onhan se mielenkiintoinen paikka vaikka PPL-kurssin aikana jo kerran kävinkin siellä.

Tauon jälkeen kävimme radionavigointilaitteita läpi pääpiirteittäin. Tämäkin osio oli hyvin tuttu teoriakurssilta, joten ei siitä sen enempää. Viimeisenä siirryimme varsinaiseen aiheeseen, eli itse yölentoon. Opettaja kertoi yölentokelpuutukseen vaadittavasta lentokoulutuksesta (väh. 5h yölentoa) ja sitten tarkemmin lennon kulusta. Keskityimme suurimmaksi osaksi yölennon aikana tapahtuviin mahdollisiin ongelmiin (esim. jos virrat katoavat ja mittarivalaistus sammuu, tai jos moottori sammuu lennolla) ja toimenpiteisiin, joita tulee tehdä lennon eri vaiheissa. Yönäkökyky ja sen menetys sekä erilaiset illuusiot ja asentotajun menetystilanteen tuli käytyä läpi. Yksi ihan kätevä vinkki yönäön kannalta oli se, että toisen silmän sulkemalla näköpurppura (ja siis yönäkökyky) säilyy vaikka silmä altistuisi kirkkaalle valolle. Jos ei muuta niin ainakin teoriatunnit onnistuivat pelottelemaan senverran, että osaa mahdollisilla syksyn yölennoilla sitten varautua pahimpaan ja toivoa parasta.