Edellisen kerran lopussa aloitetulla mittariopilla jatkettiin tänään. Emme pelkästään käsitelleet sitä, mitä mittari näyttää vaan myös hyvin tarkasti sitä, miten mittari toimii. Miten esim. pieni ilmanpaineen muutos saadaan mittarinäytölle sellaiseen muotoon, mitä ihminen ymmärtäisi. Hommaa mutkisti sekin, ettei esimerkiksi nopeuden mittaamiseen voida tietenkään käyttää renkaan pyörimisnopeutta kuten autossa vaan edelleen pitää luottaa erilaisiin paine-eroihin. Nopeusmittarin lisäksi myös korkeus- ja nousumittarit perustuvat ilmanpaineen muutoksiin. Tällaisia mittareita kutsutaan pitot-staattisiksi mittareiksi.
Toisen ryhmän muodostavat hyrrämittarit. Esimerkiksi lentokoneen suunnan ja asennon määrittämisessä suhteessa horisonttiin käytetään erilaisia hyrriä, jotka pyörivät mahdollisimman pienellä kitkalla telineessä, jossa niiden asennon pitäisi pysyä samana vaikka lentokone pyörisikin akseliensa ympäri.
Lyhyellä välitauolla lennonteorian opettaja pistäytyi käymään ja jätti jälkeensä ison läjän monisteita jaettavaksi ja vahvisti tiedon seuraavan tiistain kokeesta, joka käsittelisi siis lennonteoriaa. Jokaisesta aihealueesta tuleekin välikoe, joiden läpäisy toimii ikäänkuin passina ilmailuhallinnon järjesetämään loppukokeeseen. Kokeiden läpipääsyn rajana on 75% oikeita vastauksia ja kokeet ovat monivalintoja. Kokeen voi uusia, mutta todistukseen merkitään tulokseksi 75% vaikka uusinnasta olisikin tullut 100% oikein.
Lentokoneen yleistuntemuksenkin koe on todennäköisesti pian edessä, sillä tämä oli viimeinen yleistuntemuksen opetuskerta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti